tilanne on tämä; on äiti eli minä, sitten on isi, joka siis käy päivät töissä. Noh perheeseen kuuluu piakkoin 2 vuotta täyttävä parhaassa uhmassa oleva tyttö ja 5kk ikäinen, juuri ryömimään oppinut tyttö(joka nousee kyllä jo kontilleenkin, 3.5kk vanhana käänty mahalleen, kiire kiire on..). Sitte tämä joukko nelijalkaisia, joita on siis vielä tämän viikkoa se 8kpl, onneksi niistä se 5 on pentuja jotka lähtee omiin koteihin, tipahtaa yksi siivousurakka harteilta ;) vaikka ne kuinka ihania onkin niin on se kiva kun pääsevät ilahduttaan muitakin olemuksillaan ja nappisilmillään heart eli talouteen kuuluu vakituiseen kolme russelia, Ninja 6vee(Jumping Tigger's kennelin kantaemä), Sissi 5vee ja Rambo 2vee(Ninjan poika). Tässä meidän perhe tällä hetkellä kokonaisuudessaan.

noh, kyllähän täällä tätä vilinää on ja riittämiin asti löytyy, ja hermoja kiristää mutta en tätä silti vaihtais pois. Juuri tossa äsken tuo vanhin koira sai kurinpalautuksen pitkästä aikaa(syynä pöydillä loikkiminen ja ruokien varastelu)ja ei meillä ei koirat kyllä nälkää näe. Meillä koirat saa syödä raakaa ruokaa eli meillä barffataan, tänäänkin on kanansiipiä pureskeltu ja syöty kalkkunaa ja vanhemman tytön ruoan jämiä ja mitähän vielä. Toinen rasittava piirre on tuo Rambon louskuttaminen ulkona. miten tyhmä oikeesti koiran tarvii olla että juoksee ympäri tonttia ja leuat loksuu ja se ääni mikä sieltä tulee voi sitten olla niin ärsyttävä että. tossa kaverilta sain vipstoren kuvaston ja siellä myytiin jotain haukunesto laitetta jo pihalle, siitäkös ajatuslähti et toimisko sellanen oikeesti. hitto et naapurit varmaan kiittäs jos toi poika olis hiljaa.ja siis siellä ei oikeesti ees oo mitään mille se haukkuu, kun aidat tuli tontin ympärille niin se juoksi joka nurkan ja välit läpi ja pysähty ja haukku ja jatko matkaa ja taas pysähty ja haukku..kyllähän se nyt varmaan menee vielä mutta entäs kun minä meen sille koiralle aukomaan suutani?eihän sitä taas kestä kukaan kuunnella no antavat mulle pian naputuksen estolaitteen surprise

Järjestin tossa just eilen yhenlaiset kutsutkin, joo sellaset Leikkien lelukutsut, ai että mikä ressi siitäkin taas synty kun piti siivota ja piti leipoo ja piti muistaa käydä suihkussakin kun toi häsääminen meni taas överiksi.noh kutsut meni hienosti mukelot ainakin tykkäs niin omat kun vieraatkin. tästä sitte mielenkiinnolla odottelen kun näistä jo saa ressin tehtyä niin mitä se on sitte ens kesänä ja ennen sitä. me kun nyt päätettiin varata kirkko 13.7.13 päivälle ja kellonaikakin oli 13. onneks on vielä aikaa tässä, mutta toisaalta kun aattelet niin ei sitä nyt enää NIIN hirveesti ookkaan. tarttis löytää juhlapaikka mihin mahtuu nää meijän ei niin pienet määrät sukulaisia ja kaverit. karsiakin tarvii väestä että ketä kutsutaan ja ketä ei. ja ottakoot nokkiinsa ne ketkä sitä kutsua ei saa, koska johonkin se raja on vejettävä. meillä on ollu tapana tai no mulla ollu ja nykyään myös tuo isäntä joutunu osalliseksi(mitäs lyöttäyty meikäläisen nurkkiin jokusia vuosia sitte)siihen että pidän tiettyjen sukulaisten kans yhteyttä enemmän angel ja kavereistakin saa sitte pohtia kukin kontollaan jos kutsua ei käy että miksi näin. en ala sen koommin selitteleen.

Tääkin on sitte hassun hauskaa, kirjottelee tänne et kuinka moni utelias kaveri/sukulainen eksyy kattomaan mitä suollan sormieni kautta präntiksi. vaikka nyt alussa vasta onkin ja harjottelen käyttöö niin kaikennäköstä pientä kivaa ja välillä vähä isompaakin voi löytää ja vinkkiä tulevasta ja tietoa menneestä meidän elämästä.ehkä tätä voi pitää sellasena hermojen ja kiukun purkupaikkana, saattepa ainakin nauraa toisinaan näille jutuille jos ei muuta. itkee ei toivottavasti tartte koskaan. tai no on sekin sitä elämää. 

silti lyhyesti kiteytettynä, tää meidän elämä tässä huushollissa vaan on niin heart
en vaihtais enää mistään hinnasta!